Suomen Korvatunturin pukki piti kuin pitikin lupauksensa. Hänhän lupasi joulun alla, että hän heti kohta Korvatunturille palatessaan loppiaisen jälkeen paljastaa, millainen sosiaali- ja terveyspalveluiden huippuhieno visionäärinen lahja hänellä on Ylä-Savoa odottamassa. Vaati, että minun pitää olla hänen kirjurinaan. Pukkiressun sormet kun olivat jäätyneet kirjoituskyvyttömään asentoon porojen ohjaksissa.
Kun pukkia kuuntelin, niin sain tuta, ettei pukin visiointikyky ollut jäässä! Se oli suorastaan saanut revontulilta sytykkeitä, mietteet olivat jalostuneet tähtikirkkaissa tunturimaisemissa. Kaamoskin oli kääntynyt voitoksi ja muhittanut pukin visioita tavalliselle kuolevaiselle ymmärrettävään muotoon.
Hän tiputteli lahjansa säkistään maukkaina haukkapalasina. Lukijalta lahjasäkin pojalle asti pääseminen vaatii siten sinnikkyyttä, pitää lukea pukin juonellinen lahjatarina ihan viimeiseen sanaan asti. Lukusinnikkyys harjoittaa pukin mukaan sitä samaa sitkeyttä, mitä SOTE -asioiden kehittämisessä tarvitaan. Tässä ei hänen mukaansa ole oikotietä onneen, vaan YHTEISTÄ hikoilua ja vaivannäköä tämä tulee olemaan.
* * *
Pukki kuulemma näkee punaista aina, kun kuntien järjestämisvastuulle sälytetyistä SOTE -palveluiden reilaan saattamiseksi esitetään yksipiippuisia ratkaisuja – niitä käyttäen nokka kyllä nousisi, mutta pyrstö tarttuisi kuin täi tervaan.
Yhtenä punaisena esimerkkinä otti palvelusetelin. Hänelle on tullut vaikutelma, että jopa enempi kuin yksi kuvittelee, että palveluseteli hoitelisi koko SOTE -roskan. Vertauskuvallisesti hän kysyi: ”Ratkesivatko kaikki köyhyyden ongelmat, kun seteleitä alettiin painokoneella painaa kasapäin?”
Takoi oikein päätänsä ja rintaansa ja jatkoi: ”Tulisivatko Haitin asukkaat autetuiksi, jos näitä painotuotteita pudotetaan kuin lentolehtisiä lentokoneista ja helikoptereista Haitin ilmatilaan?”
Lauhtuneempana jatkoi: ”Palveluseteli kyllä kelpaa vaihdon välineeksi, kunhan perustaksi on ensin sovittu yhteiset arvot, strategia, kohdentaminen, tilaajien ja tuottajien yhteistyötavat, palvelujen laatukriteerit ja jokapäiväiset toimintatavat ”. Sanoi vielä, että yhteisen perustan luomisella pääsee monessa muussakin SOTE -asiassa eteenpäin.
Korosti, että meidän kaikkien pitää pistää viisaat päät yhteen, jotta juuri yläsavolaisia ilahduttava SOTE-paketti saadaan aikaan. Hän luetteli tarkasti, ketä hän tarkoittaa KAIKKI -sanalla: kaikenikäiset kuntalaiset, kaupunkilaiset sekä erityisesti kotihoidon asiakkaat, terveyskeskuksen potilaat ja hoitokotien asukkaat omaisineen, kaupunkien ja kuntien hallitusten ja valtuustojen, sekä myös sote -lautakuntien jäsenet ja sote -viranhaltijat, seutukehittäjät, opetkin.
Lievensi onneksi ns. kymmenkunta -periaatettaan edustuksellisuusperiaatteeksi. Ja kehittämisprosessi aloitetaan tietysti ja itsestään selvästi kuntapolitiikka -areenoilta.
* * *
Kertoi lukeneensa europarlamentaarikko Riikka Mannerin Ajassa -artikkelin Savon Sanomista. Aihe oli eri, mutta arkifilosofia sama kuin SOTE -kysymysten ratkaisemisessa. Pukki oli harvinaisen yhtä mieltä Riikan kanssa siinä, että kestävän kehityksen mukaista politiikkaa syntyisi, kunhan seuraisimme ajan merkkejä! Uskoisimme, mitä näemme! Toimisimme sen mukaan, mihin uskomme.
Pukki oli huolissaan siitä, että SOTE -kentällä on jo nähtävissä kuntien tekemien riskialttiiden palvelujentuottamissopimuksien seuraukset (vrt. lääkäripalveluiden ostaminen). Ne ovat jo johtaneet hintojen nousuun. Tämänkaltaiselle sopimiselle on leimallista se, että kuntaostajat ovat sitoneet kätensä tavalla, jossa myyjä on päässyt omavaltaisesti määrittelemään hintaa ja arvattavasti ylöspäin, ja tämä tietysti meidän veronmaksajien rahoilla, joihin kyllä kuntapäättäjätkin itse kuuluvat.
Kopsahtaahan se siis samalla omaan nilkkaan – jopa meidän kaikkien molempiin nilkkoihin. Pukki sanoi, että yksi hänen lahjoistaan on varma tieto: ostaminen yhdeltä palveluntuottajalta nostaa hinnat pilviin ja vie meidät velkaantumisen suohon. Riskinä on myös palvelujen huonontuva laatu, koska näiden palvelutuottajayhtiöiden on PAKKO tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Valta-aseman saavuttanut palveluntuottaja tunnetusti käyttää halvinta työvoimaa eli vasta valmistuneita ja kokemattomia lääkäreitä, kertoi pukki kuulleensa Lahden kaupungin ylilääkärin sanoneen eilisiltaisessa ajankohtaisohjelmassa.
* * *
Pukki painotti, että palveluasumisessakin ollaan jo joissakin kunnissa ja kuntayhtymissä tiellä, jossa näkyvissä on yhden ostopalveluntuottajan -malli. Ja Ylä-Savossakin tarvitaan jo maalikameraa ratkomaan kilpajuoksun tulosta, jossa mitataan mahdollisuutta varmistaa useiden palvelutuottajien liiketoiminnan elinehtojen turvaaminen aidon kilpailutilanteen säilyttämiseksi.
Nyt kuulemma tarvittaisiin pikaisesti kauaskantoista katsetta ja eettistä selkärankaa kaikissa SOTE:n KYTKÖKSISSÄ olevissa päätöksentekotilanteissa, kuten esimerkiksi ARA -rahoitusten puoltopäätöksissä. Pukki totesi pitkään ikäänsä viitaten, että kauaskantoisuus on valitettavasti ja erittäin usein sovittamattomassa ristiriidassa sen kanssa, että tyydytään pelkästään pysyttelemään lainkuuliaisena.
Kauaskantoisuus vaatii, lainkuuliaisuuden lisäksi, ottamaan yhtä aikaa huomioon, että vammaiset ja sairaat ihmiset saavat hoitoa ja hoivaa ja että SAMANAIKAISESTI kuntatalous pysyy kunnossa.
Pukilla on tässä meille taas yksi lahjakas tieto: kuntien ja kuntayhtymien kannattaa itse olla SOTE -palveluihin tarkoitettujen palveluasumiseen soveltuvien tilojen rakennuttaja yksityistä palvelutuotantoa varten. Näin saataisiin 30 – 35 %:n investointiavustukset korkotukineen Ylä-Savoon.
Kun tilat olisivat käyttötimmissään, voisi julkinen hankkija vasta sen jälkeen kilpailuttaa palvelujen tuottajat. Tällöin ei riskinä olisi yhden palveluntuottajan valta-asema. Tosin tämä kestävän kehityksen polku tulee uhanalaiseksi, jos siihen ryhdytään vasta sen jälkeen, kun seudun omat pienet palveluntuottajat ovat ehtineet lopettaa kannattamattoman yritystoimintansa, niin kuin nyt jo meinaa käydä.
Tämä suunta tulee siis valita juuri tänä aikana, kun se on vielä valittavissa.
Ja sitten lisää lahjoja säkin pohjalta: Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä –TEKES -ohjelma suorastaan tyrkyttää 50-75 % rahoitusta kestävän SOTE- kehityspolitiikan ja -keinojen luomiseen. Nyt tarvitaan yhteistä ja sinnikästä vaivannäköä hankesuunnitelman tekemiseksi, tähdensi Joulupukki.
Seija Karttunen, toimialapäällikkö, Sosiaali- ja terveysalan - SOTE palveut, Ylä-Savon Kehitys Oy



Tällä kerralla esittelyssä Ylä-Savon Kehitys Oy. Lähemmässä tarkastelussa mm. Reiska -hanke ja aloittavien yritysten neuvonta. Yhtiön muutosvirtaa esittelee toimtusjohtaja Petri Pietikäinen (kuvassa).