Ruhtinaskunnasta osa 2.

 
Melko vähälle huomiolle ovat tainneet jäädä Väinö ja Kyllikki Ignatiuksen harrastukset. Jälkimmäisestä sai nimensä iisalmelaisten hyvin tuntema Kyllikinniemi, jonne perhe rakennutti Halos-veljeksillä (Antti Halosen piirustusten mukaan) komean huvilan. Musiikkiharrastuksen ohella Kyllikki oli innokas teosofi ja spiritualismin harjoittaja. Myös Väinö tunnettiin sosiaalisesta luonteenlaadustaan. Tämä tuli selvästi esille vuonna 1918, kun hänen omistamalleen Kumpulanmäen tilalle Poroveden rannalle otettiin ”säilytykseen” kymmenen punavankia. Kirjassa on yhden vankina olleen miehen todistus hyvästä kohtelusta kyseisessä talossa. Punaisten ja valkoisten välien Matti Klinge kertoo yleisemminkin olleen Itä-Suomessa ongelmattomammat kuin lännessä. (Haastatellessani 1990-luvulla tunnettua liikemies Oskar Lappalaista hän luovutti minulle kopion sopimuksesta, minkä mukaan hän oli niin ikään mennyt takuuseen eräästä vangista ja järjestänyt tälle työtä.).
 
*   *   *
 
Runni Vilhelmsdalin kartanoineen ja terveyskylpylöineen saa kirjassa luonnollisesti paljon tilaa, olihan se niin Lagusten kuin Ignatiusten suvun hallussa. B.G. Laguksen aikana perustettiin Runnin emäntäkoulu. Brorin varhaisen poismenon jälkeen omistajaksi tuli hänen poikansa Gabriel Hirvensalo ja parin vuoden päästä hänen serkkunsa Väinö Ignatius osti lähteen ympäristöineen ja perusti Runninlähde Oy:n. Vuonna 1904 valmistui komea uusi hotelli ja kylpylän muutamia kymmeniä vuosia kestänyt loistokausi alkoi. Sata vuotta myöhemmin mainittu hotelli avattiin uudelleen. ”Pitkän alennuskauden jälkeen hotelli on 2000- luvun alussa komeasti restauroitu”, Klinge toteaa. Epäilemättä kirjoittaja olisi halunnut yhtä hyvän kohtelun Iisalmen vanhalle pappilalle ja Ignatiusten apteekkikartanolle…
      Väinö Ignatiuksen matkailuharrastus koitui hänen kohtalokseen. Vuonna 1931 hän joutui onnettomuuteen Algeriassa ja menehtyi siinä saamiinsa vammoihin. Leskeksi jäänyt Väinön toinen vaimo Erna (Puustinen) jatkoi kylpylän johtajana. Hänen miehensä vanhempi poika Pentti Ignatius oli johtajana vuodet 1934-37 ja sen jälkeen, omistajan vaihtumisen jälkeenkin, vielä hänen vaimonsa Helmi. Kylpylän omistajaksi tuli vuonna 1937 W.K.Latvala, joka myöhemmin osti myös Vilhelmsdalin tilan.
 
*   *   *
 
”Runninjuojien” tilastointi osoittaa, millaisessa luokkayhteiskunnassa elettiin vielä 1800- luvun lopulla. Arkkipiispa Gustaf Johansson kertoo, kuinka hän vuonna 1886 parani reumatismistaan Runnilla kahdeksassa päivässä. Suurin osa silloisista 700 - 800 vuotuisesta terveyden etsijästä kuului ”kansaan”, vain muutama ”säätyhenkilö” oli joukossa, joskin heitä saapui vuosi vuodelta enemmän. Vieraiden määrä oli rahvaan ansiosta tuolloin suurempi kuin muiden maan neljän ”virallisen” terveyskylpylän. Lähiseudun köyhimmät ihmiset saivat juoda terveysvettä ilmaiseksi. Tietty kansanläheisyys leimasi Runnia myöhemminkin sen toimiessa sotainvalidien kuntoutuksessa ja maaseudun emäntien virkistyspaikkana.
      Lagusten ja Ignatiusten likeisesti toisiinsa sidotussa sukupiirissä oli lahjakkuuksia toisillekin jakaa. Musiikin harrastus oli yleistä ja alalla pisimmälle eteni viulisti, professori Anja Ignatius ja maalaustaiteessa Wilho Sjöström. Ignatiusten kanssakäyminen Lapinlahden Halosten kanssa oli myös tiivistä. Myös Klinge tunnetaan tiedemiehen ja kirjailijan uran ohella innokkaana maalaustaiteen harrastajana.
 
*   *   *
 
”Iisalmen ruhtinaskunta” jättää lukijalle paljon pohdittavaa ja lisäkysymyksiä. Millaisia aarteita Iisalmen ja Ylä-Savon historia sisältääkään ja miten paljon niistä olisi otettavissa irti, mikäli olisi toimeen tarttujia. Viimeistään tässä lyhyesti kuvaillun upean historiateoksen lukemisen jälkeen jää muun muassa päivittelemään sitä vahinkoa, mitä koko alueelle aiheutui Iisalmen vanhasta pappilasta luopumisesta. Syyllisiä on nyt turha enää kaivaa esiin, mutta kovin huonosti nämä päättäjät olivat seutunsa historiaan perehtyneet ja kovin olivat lyhytnäköisiä.
      Pappilan siirtäminen Seurasaaresta takaisin synnyinsijoilleen voitaneen jättää pois laskuista. Sen sijaan replikan, näköisrakennuksen tekeminen voisi tulla kysymykseen. Uusi vanha pappila kävisi mainiosti myös tulevan uuden ison Iisalmen rovastikunnan symboliksi. Ennen pitkäähän Ylä-Savon on pakko ryhdistäytyä ja yhdeksi yhdistäytyä. (Seurakunnat jo ovat sillä tiellä.). Mitä pikaisemmin se tehdään, sitä parempi se on meidän tällä alueella asuvien kannalta, pitkän päälle.
      Edellä ehdotetun replikan rakentamisen voisi aloittaa pienoismallista, joka käsittäisi pappilan ja Kustaa Adolfin kirkon alueen kaikkine rakennuksineen. Pienoismalli-idea sopisi myös Runnin historian elävöittämiseen. Maailmalta löytyy paljon esimerkkejä myös virtuaalisesti toteutetuista ratkaisuista.
      Mistä löydämme oikean ihmisen edellä mainittuja ideoita esittämään? Siitähän olisi aloitettava.