Marsalkka Mannerheimin täytettyä 75 vuotta 4.6.1942 hän seuraavana päivänä otti Mikkelin päämajassaan vastaan 14. D:n lahjana Repolan Lieksajärven rannalle rintamamiesten rakentaman metsästysmajan. Raappanan luonnetta kuvaa hyvin se, että mukaansa lahjaa luovuttamaan hän ei huolinut muita korkeita upseereita, vaan alikersantti Tahvo Laitisen ja korpraali Samuli Pääkkösen.
Marsalkka pääsi korkealle arvostamaansa lahjaan tutustumaan vasta 9.9.1942 Rukajärven valtauksen 1-vuotispäivänä. Menomatkalla tie petti niin pahoin, että loppumatka piti soutaa. Marski tarkasti juuri tuolloin reservissä olleen pataljoonittain neliöön metsän suojaan järjestyneen JR 52:n, yläsavolaisten rykmentin.
Marsalkan seurue kävi vielä samana päivänä testaamassa saunamajuri Ukkosen lämmittämän majan saunan. Marsalkka kehui saunan niin hyväksi, että 14. Divisioonan miehet joutuivat rakentamaan vielä kaksi saunaa Marskin tarpeisiin, nimittäin Sairilaan ja Lohjalle.
* * *
Marskin majan rakentaminen sujui ”supsikkaasti”. Divisioonan komentaja antoi sen suunnittelun ja rakennustöiden valvonnan tammikuussa 1942 luutnantti Eino Pitkäselle, kuopiolaiselle arkkitehdille. (Pitkäsen muita kädenjälkiä on tänäänkin näytillä runsaasti mm. Kuopiossa ja Kajaanissa. Iisalmen Pyhän Ristin Kirkko vuodelta 1932 on myös Pitkäsen luomuksia.). Töiden vetovastuu uskottiin luutnantti Olavi Kinnuselle. Jotta maja valmistuisi ajoissa, tarvittiin Kinnusen mielestä töihin 60 parasta pioneeria ja lukuisia kuorma-autoja.
Raappana ei hyväksynyt pioneerien käyttöä, vaan rakentajiksi piti valita kirvesmiehiä etulinjan joukoista, pari miestä kustakin komppaniasta. Tykistönkin tuli osallistua kelohirsien kaatoon. Lahjan valmistajat edustivat täten laajasti koko divisioonaa. Yläsavolaisista rakentajista mainitaan Raappana -teoksessa nimeltä sonkajärveläiset veljekset Mikko ja Aatu Bergman. Mikko kunnostautui majan sisustamisessa ja yhdessä veljekset valmistivat savolaistyyppisen soutuveneen.
Metsästysmaja piti purkaa ja löytää uusi sijoituspaikka sen jälkeen kun sitä uhkasi joutuminen naapurimaan haltuun sodan loputtua. Tänä päivänä Marskin maja ottaa vastaan kävijöitä Riihimäen länsipuolella sijaitsevassa Lopen kunnassa, Punelianjärven rannalla. Raappana, joka rauhan koitettua palveli rajavartiolaitoksen päällikkönä, sai mieluisaksi tehtäväkseen valvoa metsästysmajan siirron sen jälkeen kun Mannerheim oli ostanut sille tontin Leppäniemen kartanon maista. Ottaessaan metsästysmajansa toisen kerran vastaan 21.6.1945 Mannerheim oli tasavallan presidentti. Kysymyksessä oli 78-vuotiaan vapaaherra Mannerheimin ensimmäinen oma talo!
* * *
Käväisin muutamia vuosia sitten Marskin majalla, jonne erkanee idyllinen asfaltoitu pikkutie kantatieltä no 54. Oppaana olleelle sotaväkeen lähtöä odottelevalle ylioppilaalle tietysti kehaisin, että ”meidän alueen miehet ovat tämän majan rakentaneet”. Maja on Marskin ohella mitä mainioin14. D:n sotureiden ja heidän komentajansa muistomerkki. Idyllisten alkuperäisasuisten Marskin majan, saunan ja kalamajan lisäksi alueella on kenttävartiomuseo Sisu sekä matkailijoita ynnä perhejuhlia ja kokousväkeä palveleva tilausravintola, kelohuvila ja vierasmökki. (Ks. www.marskinmaja.fi)
Raappanan kerrotaan rinnastaneen itsensä toiseen Pohjois-Karjalan puolustajaan, nimittäin rajakapteeni Olli Tiaiseen, jonka kanssa hänellä on sama syntymäpäivä, nimittäin kesäkuun toinen. Tiaista muistettiin viime vuonna, Suomen Sodan juhlavuotena, esittämällä hänen toiminnastaan kertovia näytelmiä esim. Lieksan Vuonislahden ja Rautavaaran kesäteattereissa. Pohjois-Karjalassa juhlitaan kyseisten sankarien syntymäpäivää yhteisenä tilaisuutena.
* * *
Erkki Raappanan muistoa on vaalittu hänen poismenonsa jälkeen mm. 14. D: n ja Rukajärven suunnan asevelitapaamisten muodossa. Perinnetyötä jatkaa 14. D: n perinneyhdistys, joka järjestää Rukajärven suunnan veteraani- ja perinnepäiviä vuorovuosin Kajaanissa, Iisalmessa, Lieksassa ja Ilomantsissa. Seuraavat Iisalmen alaosaston järjestämät päivät pidetään 3-5.9.2010, kertoo osaston pj. Juha Huttunen.
Talvi- ja jatkosodan taistelupaikoille järjestetään retkiä mm. Ilomantsissa ja Lieksassa. Lieksan Vapaudenpuistoon pystytettiin vuonna 1965 Rukajärven suunnan taistelujen muistomerkki. Yksittäinen matkailija saa helposti muutaman päivän ohjelman tutustumalla Raappanasta ja hänen divisioonastaan kertoviin kohteisiin, kuten Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön ylläpitämään kesäisin avoinna pidettävään Rajakenraalin majaan, entiseen Rukapirttiin, Ilomantsin Parppeinvaaralla.
Kenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari Erkki Johannes Raappanan viimeinen leposija on Joensuussa. Ensio Lappalaisen suunnitteleman hautamuistomerkin jalustassa on teksti: ”Pohjois-Karjalan puolustajalle kolmessa sodassa/aseveljet ja yhteisöt”.
Muuten olen sitä mieltä että
Yläsavolaisten miesten ja naisten osallistuminen maan rajojen puolustamiseen Rukajärven suunnalla (ja muuallakin) ansaitsisi pysyvän muistomerkin. Talvisodasta on kulunut seitsemän vuosikymmentä ja jatkosodan osalta tuo rajapyykki alkaa täyttyä ensi vuonna, mikä tekee asian ajankohtaiseksi. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla ohikulkijan pysäyttävä ja hiljentävä elävä ”Kaikkien sotiemme muistomerkki” Koljonvirran maisemissa. Asiasta pitäisi keskustella ja valita sopivin toteuttamistapa.



Hynysen Juakko kertoo työstään Iisalmen mlk:n kirjastossa ja siitä, miten se sai pyörät alleen.
Tällä kerralla esittelyssä Ylä-Savon Kehitys Oy. Lähemmässä tarkastelussa mm. Reiska -hanke ja aloittavien yritysten neuvonta. Yhtiön muutosvirtaa esittelee toimtusjohtaja Petri Pietikäinen (kuvassa).