Kalaprojekti eli omavaltainen ope

 
(Hankekuvaus onnistuneesta projektista, EU-Suomesta 1990- luvun loppupuolelta)
 
Peruskoulun ala-asteen opettaja K. Alanen tekee ovelan keksinnön, kuinka opettaa mahdollisimman havainnollisesti. Hän saa tietoonsa, että ahvenilla on kova kysyntä Keski-Euroopassa. Jotain on tehtävä ja heti.

 
     Vuositarkiste siirretään sivuun. Tilalle istutetaan läpäisytekniikkaa edustava suoran toiminnan suunnitelma, action direct.
     Käsityötunnilla opetetaan ongen teko. Kullekin pennulle tehdään oma pyyntiväline raivauskypsästä koivikosta. Siinä opetellaan metsänhoitoakin. Eihän toki unohdeta Juhani Ahon muisteluksia ensimmäisestä ongestaan, nimittäin äidinkielen tunnilla.
    Biologian opetuksen voi hyvin aloittaa jo naperoiässä ahvenen anatomiaan tutustuttamalla. Muistellaan yhdessä haikeina, kuinka ihminenkin on joskus ollut ahven. Tutkitaan myös mato.
    Ympäristöopin tunnilla juostaan onget olalla rantaan ja nostellaan ahvenia minkä keritään uiskentelemaan opettajan suureen muoviämpäriin. Toisinaan on syytä käyttää myös sumppua, esimerkiksi jos saalis on ajoittain vähäinen tai jos markkinat ovat hetkellisesti tukossa. Talvisaikaan ahvenia saadaan pilkkimällä, varsinkin maalis-huhtikuussa. Kokeillaan tietysti verkkoakin, jotta opitaan tarpeellisia talvikalastuksen niksejä.
 
*   *   *
 
Kalastusta voi harjoittaa muillakin kuin ympäristöopin tunneilla. Uskontotunti on ihan hyvä kalastukseen käytettäväksi. Näytetään sekin, että kaksi miestä saadaan ruokituksi 5000 kalalla (ja 2000 leivällä). Kala on hyvinkin raamatullinen eläin ja kirkollinen koriste; sitä on jännittävää piirtää ja katsella taiteellisin silmin kuvaamataidon tunnilla.
     Urheilutunnit käytetään rentoutumiseen rasittavan tuotannollisen toiminnan lomassa. Uidaan ahkerasti, kuin kalat.
     Vesi tulee kielelle ajatellessa kotitalouden tunteja. Silloin valmistetaan mm. seuraavia ruokalajeja: paistettua ahventa, ahvenmuhennosta, ahvenpiirasta, suolattua ahventa, ahvenpyöryköitä, ahvensardiineja, ahvenkukkoa, jopa ahvenpizzaa. Herkkuja nautitaan iltapäiväpalaksi ja osa säästetään maa- ja kotitalousnaisten myyjäisiin. Pikkusiskoille ja –veljille ynnä muulle kotiväelle viedään myös maistiaisia. Koululle joudutaan rakentamaan pieni pakastamo, savustamo ja kylmävarasto. Keskuslämmityshuoneen savuhormiin muurataan hieno leivinuuni. Mestarina toimii eläkkeellä oleva muurari Horminen ja oppilaiden vanhemmat ovat avustajina.
     Matematiikan tunneilla tutustutaan yritystoiminnan taloudelliseen puoleen, kuten hinnoitteluun, tuloslaskentaan, logistiikkaan ja hävikkiin.
     Kalanostaja Saksasta, Fischer, käy ennen lukuvuoden päättymistä tervehdyskäynnillä. Hän näyttää elokuvan Alppien maasta, pitää samalla ilmaisutaidon ja saksan kielen yhdistetyn oppitunnin. Hän palkitsee parhaat onkijat, jotka ope on hänelle ilmoittanut. Palkintoina on virveli, kymmenen rapalaa, pari perhoa ja rasia ongenkoukkuja sekä lisäksi suomurauta jokaiselle oppilaalle.
 
*   *   *
 
Lapset laulavat vieraalleen saksaksi Lorelein (sanat H. Heine). Fischer liikuttuu ihan siitä. Hän poistuu tyytyväisenä todettuaan lukuvuoden aikana kertyneen perattua ahvenfilettä lähes 400 kg. Opettaja maksaa sovitun taksan mukaisesti ahvenista onkijoille kullekin ansionsa mukaan ja loput rahoista menevät yrityksen yhteisiin kuluihin ja rahastointiin, pyydyksiä varten talvella otettua lainaa lyhennetään.
     Eipä aikaakaan, kun asiasta saa tiedon läänin kouluosaston tarkastaja Vaahtonen. Hän lähestyy opettaja K. Alasta ensin puhelinlankaa myöten, mutta ilmestyy kohta ovesta koputtamatta. Potkuilla uhataan, mutta onneksi asiasta saa tiedon opettajan vanhimman veljen poika, joka toimii erään maakuntalehden toimittajana. Lehtipä kirjoittaa mm. seuraavaa: ”Rantapajun koulussa Sivakan pitäjässä on toteutettu kylässä suurta huomiota osakseen saanut kouluutuskokeilu, ollen tiettävästi laatuaan ensimmäinen maailmassa.” Toisessa kohdassa sanotaan: ”Hetkessä Rantapajun syrjäinen kylä on tullut peda- ja erityispedagookien kiinnostuksen kohteeksi.” Eipä uskaltanut Vaahtonen antaa potkuja K. Alaselle.
     Aikanaan asian saa tietoonsa myös jälkeenjääneiden seutujen kehittämisministeri Kivinilkki, joka innostuu asiasta aivan mahdottomasti. Hän kutsuu omavaltaisen opettajan Helsinkiin ja järjestää tiedotustilaisuuden pirskeineen Smolnassa. Läsnä on median lisäksi lukuisasti niin yliopiston kuin kouluylihallituksen myhäileviä viranomaisia. Opettaja K. Alanen on kaiken keskellä vähän hämillään, mutta vastaa pitojen päätösvaiheessa, että hän on saanut kalastuksesta tarpeekseen. Seuraavana lukuvuotena on vuorossa siitakesienten kasvattaminen.