Säästä ja sen ennakoinnista

Sää on ilman muuta yleisin kahdenkeskisen keskustelun aihe. On kätevää aloittaa short talk toteamalla että ”ilimoja on pitänä”, ”ee jaksa sattoo”, ”kelit on ollu säetä myöten” tai kysymyksellä ”minkälaesta siätä lienöö luvattu?” Useimpien asiantuntijain jo tunnustama globaali ilmastonmuutos on myös päivittäisenä teemana kaikenlaatuisessa mediassa.
 
Aikaansa ja siinä sivussa säätä seuraavan nykyihmisen on pakko tunnustaa, että säätiede on monen keksinnön ja oivalluksen ansiosta tavattomasti kehittynyt viime vuosikymmeninä. Sään ennustamisesta on lähes tyystin siirrytty säätilan ennakointiin.   
 
Päivittäin radiota ja teeveetä seuraavana en kadehdi tiedotuksia vuodattavia ja viittilöiviä meteorologeja. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten television sääkartasta pysyn paremmin jyvällä tulevista ilmoista kuin radion lyhyestä tiedotuksesta. Toki televisiokin voi erehtyä. Konkurssiharavoiden ilmestymisen aikoihin muuan kansalainen kantoi vastaanottimen ulos näyttääkseen kuinka se oli sään suhteen erehtynyt.
 
Yksi syy vaikeuksiin sään ennakoinnissa on maamme laajuus ja sen osittamisen ongelmat. Kuulijan on usein mahdotonta tietää, miten maa kulloinkin rajataan vaikkapa ilmansuuntia apuna käyttäen. Sään ”epäonnistuminen” onkin usein enempi ilmaisullisissa syissä kuin säätieteessä ja siinä, että maan jakamisen käsitteistö on sekava. Sitä ei ole omiaan vähentämään aluehallinnon jatkuva peukalointi.
 
*   *   *
 
Jos Suomineito jaetaan Pohjois- ja Etelä-Suomeen, poikkiviiva sijaitsee hieman Oulun pohjoispuolella. Niinpä me täällä Ylä-Savossa olemme selvästi eteläsuomalaisia, mikäpä siinä, mutta kun Suomussalmikin on tuon viivan paikkeilla! Mikäli kriteerinä käytetään etäisyyksien asemesta pinta-alaa, poikkiviiva on jonkin verran etelämpänä.
 
Kun puheeksi otetaan käsite Keski-Suomi, tulee niin ikään ongelmia. Vaakajaossa se on tietenkin siivu Pohjois-Suomen eteläosaa ja Etelä-Suomen pohjoisosaa, siis Neidon reisien puolivälistä jokseenkin tisukoiden korkeuksille. Tällöin Ylä-Savo kuuluu Keski-Suomeen, mutta myös Ilomantsi ja Vaasa! 
 
Entäs maan halkaiseminen Itä - Suomeksi ja Länsi - Suomeksi? Pystyjaossa Ylä-Savo kuuluu Itä-Suomeen, sillä jakaja sijaitsee Pyhäjärven seutuvilla. Kiuruvedellä ollaan jo melkein Länsi-Suomessa ja Haapajärvellä miltei Itä-Suomessa. Varsinkin Lapin asukkaiden lienee vaikeata mieltää kuuluvansa läntiseen tai itäiseen Suomeen. Lappi saakin yleensä säätiedotuksissa hyvin ansaitun erityiskohtelun. Kaipaisikohan käsite ”pohjoinen” hieman selittämistä?
 
*   *   *
 
Täsmennyksiä tavoitellaan maakuntajaolla, jopa entisillä lääneillä siltä ajalta, kun Saimaan alueella elettiin vielä Kuopion, Pohjois-Karjalan ja Mikkelin lääneissä. Toistaiseksi ei ole turvauduttu avi- tai ely- alueisiin, vaikka noiden kummajaisten saanti yleiseen tietoisuuteen siten kenties paranisi. 
 
Hienoista epävarmuutta meteorologit osoittavat maininnoilla ”aurinkokin saattaa pilkahdella”, ”paikoitellen ukkostaa”, ”laajoilla alueilla selkeätä” ja ”siellä täällä voi sataa”. Viimeksi mainitusta lie ollut kysymys silloin kun kerrallinen kaveri kotiin tullessaan selitti kävelleensä sadekuuron rajalla – toinen olkapää kun oli aivan märkä ja toinen aivan kuiva.
 
Tuulen suunta määritellään varsin kummasti. Jos ottaa sanonnan ”tuuli kääntyy luoteeseen” sananmukaisesti, tuulen tulisi puhallella kaakosta luoteeseen päin. Tarkoituksena kuitenkin on ilmaista suunnan olevan juuri päinvastainen. Muutaman kerran säätiedotuksen lukija on tähän ongelmaan viitannut.
 
Kun vielä ei ollut käytettävissä lämpömittaria tai ilmapuntaria, nuo vempeleet korvasi vasikanhäntä. Riippuessaan ulkona tuvan ikkunan kohdalla se heilunnallaan kertoi tuulen suunnan, sateella siitä tippui vesi, pakkasella se tökötti jäykkänä ja lumesta se paksuni. Menemättä tässä enempi kansatieteen saloihin todettakoon pätevänä ennustuksena, että ”jos vappuna on lunta katolla, on sitä muassakii”.
 
Tätä kirjoitettaessa vallitsee vuosituhannen helteisin sää, asteita on 30 C. Ennen wanhaan tämmöistä säätä sanottiin poudaksi, pilvipoudaksi jos taivaalla ajelehti ”valkeita lampaita”. Hyvillä heinäpoudilla ei kaivattu merkkejä sateen tulosta. Poutana näköjään pidetään nykyisin ilmanalaa, kun on pilvistä muttei ihan sada. Heinäpoudat eivät ole enää yhtä tarpeellisia kuin vielä kolme vuosikymmentä sitten. Vähän vanhempi taitaa olla kertomus lungista isännästä, joka heinäntekopäivän aamuna kaupunkiin lähtiessään neuvoi renkiä sanomalla: - Jos sitte ruppee satamaa, nii anna sattoo!
 
 
Väisälöiden tekemisistä Ylä-Savossa
 
Meteorologiassa Suomi on osoittanut leijonankyntensä. Siispä muutama sana Joensuussa (Utrassa) syntyneistä Väisälöistä, joiden sukujuuret juontavat mm. Lapinlahden Väisälänmäelle ja Kiuruveden Kalliojärvelle. Väisälät olivat supisavolaisia Väisäsiä, joista opin tielle päässyt Josua muutti nimen muotoon Weisell 1800- luvun alussa. Suomalaisuuden aallossa nimi sai muodon Väisälä (aluksi Wäisälä).
 
Kansainväliseen kuuluisuuteen viisi poikaa ja kaksi tytärtä käsittäneestä sisarusparvesta kohosivat Vilho (s.1889), Yrjö (1891) ja Kalle (1893). Kaksi ensiksi mainittua olivat fyysikoita ja tähtitieteilijöitä ja varsinkin Vilhon vaikutus meteorologiaan on ollut mittava. Hän paneutui 1930- luvulla mittauslaitteiden, kuten säähavaintopallojen, kehittämiseen ja valmistamiseen. Alansa huippuosaaja Vaisala Oy on myöhemmin rakentunut tämän toiminnan pohjalta. Vilho toimi myös Helsingin yliopiston meteorologian professorina.
 
Turun yliopiston fysiikan professori, akateemikko Yrjö Väisälä kunnostautui erityisesti tähtitieteessä ja fysiikan alan mittauksissa. Veljeksistä nuorin, Turun yliopiston matematiikan professori Kalle, tunnetaan mm. koulumatematiikan uudistajana.
 
Väisälän sisarusparvesta yleensä muistetaan vain edellä mainitut sen nuorimmat kolme poikaa. Mieleni tekee tuoda tässä esille veljeksistä kaksi vanhinta, Iisalmessa pankinjohtajana työskennellyt Väinö (1879-1953) sekä Iisalmen pormestarina ollut Hannes (1884-1949). 
 
Väinö työskenteli KOP: n konttorin johtajana vuosina 1907-1910, kunnes siirtyi viideksi vuodeksi johtamaan Suomen Kauppapankin konttoria sen aloittaessa 1910. Viipurissa Väinö toimi Savo-Karjalan Osake - Pankin johtajana vuodesta 1924 talvisotaan asti. Vuonna 1940 hän muutti Lahteen ja sieltä Längelmäelle. Väinö pystyi auttamaan tiedemiesveljiään sekä taloudellisesti että arvokkailla neuvoilla, vaikka joutui varojen puutteen vuoksi keskeyttämään aloittamansa lakitieteen opinnot.
 
Hannes Väisälä (varat.1916) toimi Iisalmessa vt. pormestarina 1914-16 sekä sen jälkeen viran vakinaisena haltijana, kunnes vuonna 1918 siirtyi muualle. Kun Vilho Väisälä nimitettiin Helsingin yliopiston professoriksi 1948, hän teki veljestään firmansa apulaisjohtajan. Tämä kuoli yllättäen seuraavana vuonna, minkä jälkeen Hanneksen poika DI Pentti Väisälä valmennettiin samaan tehtävään.
 
Magneettisia mittausmatkojaan Vilho Väisälä teki aluksi hevoskyydillä, kunnes hankki moottoripyörän. Tutkimusreissullaan heinäkuussa 1914 hän ajeli Iisalmeen tervehtimään vanhempia veljiään, mutta myöhästyi sovitusta tapaamisajasta. Poliisi näet oli pidättänyt pyöräilijän, joka ”oli säikytellyt kaikki hevoset aivan ripulille asti”.
 
Väisälöiden sukuhistoria avaa monia ovia Ylä-Savon ja koko maan menneisyyteen. Väisälän sisarusten isoisä oli Porvoon kymnaasissa papin opinnot suorittanut Claes Weisell, joka toimi eri puolilla maata tilapäisissä pappisviroissa, kunnes tuli kappalaiseksi Lapinlahdelle vuosiksi 1854-76 (asui Väärnissä). Sisarusten äidinäiti oli pieksämäkeläinen Sofia Davidson, jonka isä David oli alkuaan torpparinpoika Taavetti Taavetinpoika Putkonen. Sofian sisaren ja tämän puolison, Zachris Collanin pojanpojasta Kaarlo Linkolasta (”kalastaja” Pentti Linkolan isästä) tuli Helsingin yliopiston rehtori. Toinen Z. Collanin pojanpoika Mikko avioitui Väisälän veljesten sisaren Minna Väisälän kanssa. Z. Collan oli Iisalmen rovastin Pehr Collanin poika.
 
 
Lähteet: Lehto, Olli, Oman tien kulkijat, Otava, Keuruu 2004; Räisänen, Tauno, Iisalmen kaupungin historia 1860-1930; Kortelainen, Tuomas, Iisalmen seurakunnan historia 1627-1977, Kiuruvesi 1977