Keiteleen terveyskeskus juhlii yhdessä kunnan kanssa

Sattumoisin samaan aikaan kunnan täyttäessä 130 vuotta, päästään tasavuosia juhlimaan myös Keiteleen terveyskeskuksessa. Nimittäin, päätös oman 3-paikkaisen sairaalan hankkimisesta tehtiin tarkalleen 80 vuotta sitten, jonka jälkeisestä historiasta ei ole puuttunut väriä eikä tragiikkaa. Murheellisin tapaus sattui 1947, jolloin sunnuntaisessa tulipalossa koko rakennus tuhoutui perustuksiaan myöten. Potilaat onneksi pelastuivat.

Tänään, miltei tarkalleen samalla paikalla seisoo upea rakennus, joka kokonaisuudessaan edustaa terveyskeskusten kärkipäätä niin palvelurakenteeltaan kuin viihtyvyydeltäänkin. Aina palvelut eivät ole olleet yhtä itsestään selviä; eläkkeellä oleva entinen osastonhoitaja Mirja Koskinen muistelee aikaa, jolloin muistorikkaassa pienessä kunnansairaalassa oli ainoastaan kaksi sairaanhoitajaa, joille esimerkiksi vapaapäivien pitäminen oli työn ja tuskan takana. Tilannetta helpotti tuohon aikaan seurakunnassa työskennellyt Mirja, joka ystävällisesti tarjoutui joko Aili Kauppisen tai Inkeri Laukkasen tuuraajaksi.

Perusteltuja hankintoja

Myös monet kalustohankinnat ovat Keiteleellä sujuneet värikkäiden vaiheiden jälkeen. Pitkästä luettelosta Mirja poimii 1962 tapahtuneen leikkauspöydän hankinnan, jota silloinen tohtori Mauri Isokoski perusteli kunnan isille sillä, ”että eihän siitä leikkauksesta tule mittää ku yhteenkin leikkaukseen piti siivooja kuhtua potilaan jalkoja pitelemmään”.
- Sattuipa niinkin, että Isokoski joutui joskus soittamaan paikalliseen myllyyn, josta tulivat sairaalaan sähköt, että ”pyörittäkää sitä myllyä vielä, leikkaus on kesken!”.
Isokoskella oli pohjanmaalta tulleena tapana arvostella savolaisia potilaitaan siitä, että he jatkuvasti valittivat heimaltamisesta eli huimaamisesta.
- Aikanaan Isokoski pääsi sanomaan, että ”nyt ei minun potilaita ainakaan heimalla”. Tuolloin hän siirtyi oikeuslääketieteelliseksi ruumiinavaajaksi! Mirja naurahtaa.

Kuntouttavaa ideologiaa

Maailma ja siinä sivussa myös terveyskeskukset ovat muuttuneet aikojen takaa kovasti. Tänään Keiteleen terveyskeskuksen vuodeosastolla on 27 potilaspaikkaa, joista noin 12 on pitkäaikaispaikkoja ja loput, määrän vaihdellessa, akuuttipaikkoja.
Nykyisin vuodeosaston osastonhoitajana työskentelevä Jaana Kivilinna-Minkkinen korostaa, että terveyskeskuksen tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon hoitotoimenpiteitä itse ennen mahdollista erikoissairaanhoitoa.
- Toisaalta pyrimme ottamaan potilaat erikoissairaanhoidosta jatkohoitoon mahdollisimman varhain, joten meiltä kaikilta edellytetään hyvää ammattitaitoa, Jaana selvittää.
Hänen mielestä tänään terveyskeskuksen toiminta on ”palaamassa juurilleen”, Mirjan aikoihin;
- Teemme paljon yhteistyötyötä kodin samoin kuin avopuolen sekä kunnan sosiaalitoimen kanssa. Teemme paljon myös ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa työtä ja pyrimme tukemaan asiakasta pärjäämään mahdollisimman pitkään kotona. Tätä tehtävää helpottaa se, että kotisairaanhoito on osa omaa yksikköämme. Kaikella tällä tähtäämme kuntouttavan ideologiamme toteuttamiseen ja potilaan kokonaisvaltaiseen hoitoon.

Sopivaa työnjakoa

Keiteleen terveyskeskus on osa Pielaveden ja Keiteleen kansanterveystyön kuntayhtymää. Avopuolen osastonhoitajan Auvo Kinnusen mukaan toiminta on ollut joustavaa eikä Keiteleen yksikkö ole jäänyt vähemmälle huomiolle.
- Yhteisiä toimintoja ja järkevää työnjakoa on paljon. Esimerkiksi työterveyslääkäri ja psykiatri käyvät Pielavedeltä käsin Keiteleellä kuukausittain. Lisäksi olemme keskittäneet joitakin toimintoja jomapaan kumpaan terveyskeskukseen; tällä hetkellä mm. rasitus-EKG:t teemme Keiteleellä.
Useammat terveyskeskukset ovat viime vuosina lopettaneet röntgenin, Keiteleellä näin ei ole tehty, vaan se digitalisoitiin vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Myös hammashoitola on säilynyt omalla paikkakunnalla.
Auvon mielestä Keiteleen terveyskeskus on juuri sopivan kokoinen, se on hyvin hallittavissa ja yhteistyö vuodeosaston ja avopuolen kanssa on saumatonta. Samalla hän tunnustaa, että mm. Paras -hanke tuo pientä huolta.
- Kun toimiva kuntayhtymä joudutaan purkamaan, mitä hyötyä muutokset voivat meille tuoda? Tuoko se sellaisia säästöjä, jotta palvelut Keiteleellä eivät ainakaan menisi huonompaan suuntaan? Ajetaanko jossakin vaiheessa pääosa toiminnoistamme isompiin yksiköihin?
Ammattia hänellä on takanaan jo sen verran, että hänkin voi muistella aikaa menneestä:
- Kun tulin ensimmäisiä kertoja yövuoroon, tehtävänäni oli ensimmäiseksi laittaa vesi lämpiämään, asettaa voi pöydälle ja tarkistaa rotanloukku. Niistä ajoista tämän päivän terveyskeskus edustaa ihan jotain muuta!

Teksti ja kuvat:
Juha Halonen